History Interesting things Photogalleries Maps Links About Finland Guestbook Forum translate to:

Suomi Taisteli. 3. Sotiemme suurlukemisto. Toimittanut Jukka L. Mäkelä. Porvoo-Helsinki-Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1978.

"Tervetuloa Terijoelle!" Värikkään suomalaisen matkailumainoksen iskulause tervehti suomalaisia sotilaita eräässä talossa heidän tunkeutuessaan Rällälän suunnasta Terijoelle. Sankat savupilvet nousivat paikkakunnan keskustasta taivaalle merkkinä siitä, että ryssät suomalaisten lähetessä olivat jälleen panneet Stalinin hävityskäskyn täytäntöön. Joukkojemme saavuttua Terijoen "kaupungin" keskustaan, voitiin todeta, että tuhot rajoittuivat ainoastaan paikkakunnan huomattavimpiin liiketaloihin. Muita rakennuksia eivät ryssät ehtineet sytyttää, vaikka polttopulloja olikin valmiina miltei jokaisessa talossa.

Terijoki vallattiin talo talolta. Jokainen rakennus tutkittiin ja puhdistettiin vihollisista, joita löytyi sieltä täältä yhteensä useampia kymmeniä. Tulipalojen loimu oli niin voimakas, ettei sytytettyjen rakennusten pelastamiseksi voitu enää tehdä mitään, mutta poikiemme nopean toiminnan ansiosta saatiin suurin osa paikkakunnan muista rakennuksista pelastettua miltei täydessä kunnossaan. Niistäkin tavattiin lukuisasti miinoja, mutta puhdistusryhmät saapuivat paikalle, ja räjähdysaineet poistettiin, ennen kuin vahinkoja ehti tapahtua. Sitten voivatkin jo vihreänauhaiset TK-miehet vapautua "asepalveluksestaan" ja ryhtyä tutkimaan paikkakunnan nykyistä kuntoa sen jouduttua jälleen suomalaisten käsiin.

Rällälän puolen miltei poikkeuksetta ehyet rakennukset antoivat jo aavistaa, että Terijoki ei ole ainakaan kovin pahasti kärsinyt ryssien isännyydestä ja taistelun toivottomuuden herättämästä hävitysrai-vosta. Venäläistyylinen talo toisensa vieressä kohosi vehmaiden puiden siimeksessä ainakin ulkonaisesti täysin ehyeinä.

Rautatiesillan kohdalla näemme ensimmäiset tihutöiden jäljet: silta on yritetty räjäyttää, mutta siinä on onnistuttu vain puolittain, sillä panos on särkenyt ainoastaan osan maatuista. Nousemme ratavallille ja sieltä näemme, että asemarakennus on edelleen paikallaan. Viime sodan aikana se osittain vaurioitui, mutta talon ympärillä olevat rakennuste-lineet kertovat venäläisten ainakin yrittäneen korjata "kaupunkinsa" rautatieasemaa.

Alikäytäväsillan takana kohoavat savupilvet taivaalle. Pääkadun varrella palavat Kannaksen Osuusliikkeen komea, uudenaikainen liiketalo, Paavolaisen ja muiden suurimpien liikkeiden kauppatalot. Varsinkin kivitalot ovat olleet ryssien vihan kohteina. Tulenlieskat lyövät ulos niiden ikkunoista, mutta seinät näyttävät jäävän kaikista pystyyn. Paikkakunnan keskustassa olevat puutalot ovat useimmat ehjiä, vaikkakin ikkunaruutuja on rikkoutunut ja rikottu, ja sisällä vallitsee kaikkialla tuttu ryssäläi-nen saastaisuus ja sekamelska. Monissa liikehuoneistoissa on jäljellä venäläisten kauppojen varastoja. Ylipäänsä ne tuntuvat olevan halpaa rihkamaa- mitään arvokkaampaa tavaraa ei voi joukosta löytää.

Luterilaisen kirkon ympärillä oleva kaunis puisto on muutettu huvittelupaikaksi. Käytävien reunamille on istutettu kirkkaan punaisia kukkia ja niiden keskelle kannettu kirkuvan vihreitä penkkejä. San-karipatsas on poistettu eikä siitä näy lähistöllä jälkeäkään.

Itse kirkosta on purettu torni, joten rakennuksen ulkonäkö on huomattavasti muuttunut. Kirkon seinässä olevat venäläiset kirjaimet kertova , millaisia tarkoitusperiä temppeli on Kuusisen hallituskaupungissa palvellut: Kino-Teatteri. Sisällä on alttarin tilalla suuri valkokangas ja entisten penkkien paikalle on tuotu tavalliset elokuvateatterin kääntyvät istuimet. Urkuparven yläpuolella sijaitsevassa konehuoneessa ovat jalustat jäljellä, mutta elokuvakoneet on kuljetettu pois. Muutamat filminpätkät sisältävät tyypillisiä kohtauksia venäläisestä elokuvataiteesta. Mainoksista päätellen on kirkossa annettu näytäntöjä kolmasti illassa.

Kreikkalais-katolisesta kirkosta on purettu suurin torneista ja kupolien kultaus peitetty likaisen sinisellä värillä. Kirkko on sisältä täydellisesti tyhjennetty, eikä mistään merkeistä voi päätellä, mihin tarkoitukseen sitä on käytetty.

Kreikkalais-katolisen kirkon vastapäätä sijainnut suojeluskuntatalo on raunioina. Se lienee palanut jo viime sodan aikana.

Urheilukenttä laululavoineen on ollut ryssien ulkoilmateatterina. Keskelle kenttää on rakennettu jonkinlainen "karsina", johon on sijoitettu penkit istuimiksi n. parille sadalle henkilölle. Laululava on maalattu räikeän punaiseksi ja koristettu asiaankuuluvilla sirpillä ja vasaralla. Näyttämöllä on kulissien jätteitä ja sen molemmin puolin suurikokoiset taulut, joihin on tekstattu Leninin ja Stalinin iskulauseita. Ihmetystä herätti, että Stalinin nimen päälle on toisessa taulussa töhritty valkoista maalia, kun sen sijaan Leninin nimi oli saanut olla paikallaan.

Urheilukentän takana rannalla olevat rakennukset ovat kaikki säilyneet ehjinä. Onpa niissä useassa jäljellä joitakin huonekalujakin. Eräässä rakennuksessa oli ryssien asevarasto monine uusine pienoiski-vääreineen ja lukuisine valopistoolin panoksineen.

Terijoen ylpeys, hiekkaranta, avautuu silmiemme eteen tutussa, entisessä asussaan. Suomenlahden aallot huuhtovat sen hienoa hietaa, joka levittäytyy siistinä ja puhtaana rehevän metsän ja meren välillä. Rantakojutkin ovat hyvässä järjestyksessä jäljellä metsän reunassa, samoin lottien myyntikoju hietikon keskellä. Liukurataa ei sen sijaan enää näy entisellä paikallaan.

Horisontissa häämöttää Kronstadtin saari vahvoine linnoituksineen. Ihmettelemme juuri, etteivät sen mahtavat putket lähetä kranaattejaan Terijoen rannoille, kun mereltä alkaa kuulua uhkaava suhina, joka vähitellen kasvaa kimeäksi vinkunaksi: Kron-stadt on saanut tiedon paikkakunnan valtauksesta ja avannut tulen Suomen rannikolle. Maa vavahtaa ja voimakas jysäys kuuluu jostain kauempaa.

Käymme vielä hotelli Puistolassa ja Kasinon päärakennuksessa, jotka kumpikin ovat ulkonaisesti ehjiä. Edellisessä ovat venäläiset ryhtyneet laajoihin korjaustöihin. Talon sisälle on rakennettu lukuisia uusia seiniä, lattioita on uusittu ja seiniä rapattu, mutta työ on jäänyt kesken.

Terijoella kuuluu ilman muuta asiaan uinti Suomenlahden aalloissa. Emme nytkään halua jättää tilaisuutta käyttämättä, vaan palaamme rannalle, riisuudumme ja heittäydymme suolaisen veden syleilyyn, joka tuntuu oudolta Laatokan makean veden maininkeja ja edellistä uintipaikkaamme muistellessa. Tunnemme elävämme jonkinlaista tämän sodan historiallista hetkeä - suomalaiset sotilaat uimassa Terijoen rannalla - kun mereltä käsin äkkiä alkaa taas saapua ilkeästi ulisevia kranaatteja, jotka lähellä rantaa meren yläpuolella tuntuvat räjähtävän uudemman kerran. Ryssät käyttävät nähtävästi jatkopanoksia ampumamatkan pidentämiseksi. Räjähdykset seuraavat toisiaan, maassa ulisee ja viheltää, kranaatit lentävät päittemme yli ja iskeytyvät ankarasti räjähtäen lähellämme maahan. Terijoki tuntuu vapisevan, ikkunat helisevät taloissa ja lintujen viserrys vaikenee. Nousemme vedestä, pukeudumme ja lähdemme taas jatkamaan matkaamme kranaattien yhäti jylistessä ympärillämme.

Ollinpään talot ovat suureksi osaksi palaneet - todennäköisesti jo viime sodan aikana. Käkösenpää on sen sijaan melkoisen ehyt, samoin Tyrisevän suunnassa näkyvät talot.

Kasarmialue tuhoutui jo talvisodan aikana. Koko laaja alue on nyt rauniokasana, jonka keskellä seisovat valkeat lipputangot tyhjinä. Siniristilippua ei vielä ole niihin ehditty nostaa, sillä paikkakunnan ympäristössä ja keskustassakin jatkuvat taistelut.

Komea uusi sotilassairaala palaa sisältä, mutta ulkoseinät ovat täysin ehyet. Sotilaskoti on samoin ilmiliekeissä, mutta sen vieressä oleva entisen soittokunnan asuintalo on säilynyt ehyenä.

Huolimatta siitä, että Terijoen "kaupunki" on ollut Kuusisen marionettihallituksen tyyssijana, olivat kaikki katujen risteyksissä olevat nimikilvet yksinomaan venäjänkielisiä. Kuusisen karjalais-suo-malainen kansanhallitus ei näköjään ole voinut vaikuttaa edes tässä suhteessa Karjalan ihannevalta-kunnan asioihin, vaan niitä on johdettu täysin venäläistyttämisperiaatteiden mukaisesti.

Sota on kulkenut Terijoen yli, ja se on jälleen vapaa. Sodan ankarat jäljet ovat nähtävissä sen kaduilla ja kujilla, mutta kokonaisuudessaan on Terijoen yhdyskunta säilynyt kovista koettelemuksistaan huolimatta ilahduttavan hyvässä kunnossa. Sen vauraus saadaan nopeasti entiselleen, ja ehkä jo ensi kesänä se jälleen voi avata rantahietikkonsa ja kesänviettopaikkansa matkailijavirralle, joka varmasti tulee olemaan entistäkin suurempi. Onhan Terijoki nyt saanut olemukseensa uuden piirteen entisten lisäksi: se on puolitoista vuotta ollut vieraan isännyydessä, mutta kuuluu jälleen Suomeen.

Последние комментарии: